Omaa radiohistoriaa

Mielestäni tämän blogin pääjuttu on tuo Omaa radiohistoriaa . Viimeksi päivitetty 22.12.2013.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Peilausauto AFA-13

Vanha peilausauto oli vuonna 2016 nähtävissä Mobilia automuseon Pakettiraketit-näyttelyssä.
Etukäteisjärjestelyllä onnistui lupa kuvata autoa myös sisältä. Laitteistoa oli jäljellä vielä jonkinverran. Autoon kuului myös vaihtokilpiä, mutta ne eivät ole Mobiliassa.
Käsittääkseni auto ei ole jatkuvasti yleisölle nähtävissä, vaan on välillä varastoituna.

Seuraavana linkki Radiohallinto tiedottaa lehteen no. 2/2000, siinä on lopussa juttua kyseisestä autosta ja sen käytöstä:  Radiohallinto tiedottaa 2/2000
Tuon linkin julkaiseminen sopi Viestintävirastolle.

YLE julkaisi jutun uudemmasta autosta:  http://areena.yle.fi/1-3963825
Seuraavan linkin videossa vilahtaa Puolalainen peilausauto: https://youtu.be/cqtFdZHidyw
Tässä vielä pari linkkiä aiheeseen liittyviin juttuihin: linkki 1, linkki 2
 
Peilausauto Ford Transit 130

Suunta-antenni on peitetty vihreällä pressulla
Suuntimalaite



Lattialla suuntimon vaihtoyksikköetupää, kahdella yksiköllä päästiin alueelle 10kHz-30MHz


Katon läpi menevät kaapelit antennille

Erillisessä perätilassa on akkujen lisäksi ollut agrekaatti tuottamassa sähköä laitteille, mutta ne on poistettu

Takana on paripyörät kannattelemassa painavaa takapäätä.

  





Ritsat kuuluvat varustukseen, pysähdyttäessä kuuntelemaan lanka-antenneilla, näillä ammuttiin langat puihin.



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Radio León 88,2MHz, Espanja, kuunneltu Turussa 18.6.1990

Tämän Radio León aseman kuuntelu vuodelta 1990 palautui mieleeni, kun Kujalan Harri (HKU) kertoi, äänitearkistojaan tutkiessaan, huomanneensa minulta silloin aikoinaan saamansa Radio León ääninäytteen.  Harri jo silloin, 1990, arvosti kuulemaani, ja pyysi luvan saada ilmoittaa se DX-kuuntelija lehden lokipalstalle, sinne se tuli numeroon 8/1990, ja sitäkautta jäi tilastoiduksi kuulemanani.
Nyt Harri kertoi, että asemaa ei ole muut suomalaiset laittaneet kuulluksi myöhemminkään, joten on pysynyt vaikeana kuultavana täällä. Lienee vaihtanut myös taajuutta myöhemmin.
Itse olin muodostanut mutu-tuntuman, että varmaan sen on kymmenet muutkin jo kuulleet.

 Enhän ole mikään aktiivi FM-kuuntelija ollut, mutta silloin minulla oli 5-elementtinen yagi kerrostalon makuuhuoneen ikkunassa, roikkunassa verhotangosta vertikaali asenossa. Suuntaus oli kohti ikkunankarmia, ja samalla suoraan etelään. Kuitenkin sopivalla kelillä nauhalle tarttui tuo Radio León taajuudelta 88,2MHz.
Antenni oli myöhemmin kerrostalon katolla, mutta jäi aika vähäiselle käytölle DX-mielessä.

Raportoin myös, ja sain verifioinnin, josta kuva alla, kuten myös kirjekuoresta ja tarrasta.
Ääninäyte tässä 

Risto Harjula (RHA), eli Rick
Radio León verifiointi






Radio León tarra
Kirjekuoren takana on tämä leima

lauantai 10. elokuuta 2013

Perseus ja SDR-IQ vertailua Studio1 ohjelmalla

Päivitetty 25.8.2013, lisätty viimeiseksi video
 
Minulla on ennestään SDR-IQ, kun nyt hiljattain hankin käytetyn Perseuksen, niin päätin hieman vertailla niitä, käyttäen Studio1 ohjelmaa.

Säädin molemmilla vastaanottimilla vaimennuksen 0:aan, ja SDR-IQ:ssa myös IF-gainin 0:aan. Tuota IF-gain säätöä ei taida Perseukselle ollakaan.
Vertailussa havaitsin että Perseus antoi n. 5-10dB korkeampia lukemia S-mittariin, mutta signaalien luettavuudessa en havainnut korvin kuultavaa eroa heikoillakaan asemilla.
Tuota S-mittarin lukemaa voi säätää Studio1:n asetuksista ja oikea asetus onkin erilainen eri vastaanottimilla, nyt en  kuitenkaan tuohon koskenut.
SDR-IQ:ssa voi kuitenkin lisätä IF gainia 24dB:tä, ja Perseusella voi kytkeä päälle etuvahvistimen joka heikolla signaalilla vaikutti korkeintaan n. puoli S-yksikköä.
Studio1 ohjelmassa vaimennus ja gain säädöt vaikuttavat S-mittarin lukemaan, Perseuksen omalla ohjelmalla näin ei tapahdu.
Kumpi näistä vastaanottimista on parempi asemien kuuntelussa, siihen en osaa vastata, niin tasaväkisiä ne minun näkökulmastani ovat. Lähinnä olen keskittynyt siihen kuulisinko jonkin aseman toisella paremmin, mutta sellaista havaintoa en ole tehnyt. Monelle kuitenkin saattaa olla tärkeää kaistan tallennus tai näyttö, joka Perseuksella on maksimissaan 1600kHz ja SDR-IQ:lla vain 190kHz.
Perseuksen kanssa oli ongelmaa USB3 liitännässä, mutta toimii hienosti USB2:ssa.
Maksullinen Studio1 ohjelma kuitenkin miellyttää enemmän kuin noiden vastaanottimien mukana tuleet ohjelmat. Perseuksen oma ohjelma on kyllä muuten aika hyvä, mutta sen kokoa ei voi muuttaa näytöllä, ja onkin minun näyttönasetuksilla hieman liian pieni.

Alla kuvia joita nappasin 6095 ja tyhjällä 6050kHz taajuudella. Alempana myös kaksi kuvaa tilanteesta, kun kuuntelin heikosti kuuluvaa asemaa taajuudella 6005kHz, säädin vaimennukset minimiin ja vahvistukset maksimiin, SDR-IQ antoi suuremman lukeman mittariin, mutta kuuluvuus ei ollut parempi, sillä kohinakin vahvistui. Hieman oli kuitenkin kuuluvuudessa vaihtelua niin että vain ajottain erotti musiikkia kohinasta, näin tapahtui molemmilla vastaanottimilla.

Klikkaamalla kuvia suuremmiksi niistä saa paremmin selvää























Lisäys 13.8.2013: Kokeilin illalla kuunnella 49mb:n asemia ja hyvinhän ne kuuluivat molemmilla
vastaanottimilla. Se ero oli, että jos SDR-IQ:ssa oli vaimennus minimissä, ja IF-gain maksimissa, niin vastaanotin yliohjautui tukkoon, eikä oikein mitään voinut kuulla, Perseus ei mennyt tukkoon. Kuitenkin asemia pystyi kuuntelemaan yhtä hyvin molemmilla, jos SDR-IQ:ssa oli 10dB vaimennus päällä. Ensimmäisessä kuvassa alla on SDR-IQ tukossa, seuraavassa 10dB vaimennus, kolmannessa vastaanottimena Perseus.



















18.8.2013 kokeilin molempia yhtäaikaa
Säädin SDR-IQ:n vahvistuksen ja vaimennuksen siten että oli mahdollisimman
tasavahvat signaalit, mutta portaittaisten säätöjen takia ihan samalle tasolle
en niitä saanut, ja siksi SDR-IQ:ssa on hieman vahvempi signaali.
25.8.2013 kuuntelin KBC Radiota taajuudella 6095kHz

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Omaa radiohistoriaa

(viimeisin varsinainen päivitys 22.12.2013, kehäantenni)
Kuunteluhistoriani aikana on tullut käytettyä monenmoista laitetta, kaikista ei ole kuvaa käytettävissä, tässä kuitenkin jotain. Klikkaamalla kuvia voi ne saada suuremmiksi.

                Alla elämäni ensimmäinen radio
Helvar 362 TV. aika rähjäisessä kunnossa nykyisin :(
Aikoinaan siihen kiinnittämääni rekvisiittaakin on yhä  jäljellä. Rikki tämä radio ei mennyt koskaan, vaan siirrettiin aittaan liian vanhanaikaisena.
Takakannesta ilmenee että radion tyyppi on Helvar 362 TV, tasa- ja vaihtovirtavastaanotin, eli siinä ei ole verkkomuuntajaa.
Tuo kuvan Helvar oli kotini ainoa radiovastaanotin 50-luvulla, muistan kun isäni väänteli nappuloita Melbournen olympialaisten aikaan yrittäen saada selostuksia kuulumaan suoraan Australiasta, radiosta kuuluneet vinkunat, krahinat ja vieraskieliset puheet tekivät minuun suuren vaikutuksen ja se vaikutus on voimassa yhä. Normaalisti meillä kuunneltiin Lahden pitkäaaltoasemaa joka oli parhaiten kuulunut asema..
Radio oli kytketty jonkinlaiseen maajohtoon ja antennina oli lankaa ulkoseinällä muutama metri, eli ei mikään hyvä antenni. Vastaanottimelle oli tehty pieni hylly korkealle seinälle, ettei lapset sinne ylettyneet, mutta kun kasvoin, niin joskus 50-luvun lopulla minulla oli pituutta niin paljon, että penkillä seisten ylsin nappuloihin ja aina joskus menin pyöritteleen säätimiä ja kuuntelemaan noita ihmeellisiä ääniä. En muista siihenaikaan kuulemistani asemista muuta kuin että 19 metrin alueella kuului BBC World Service hyvin.
Kotiini hankittiin 60-luvun alussa Philips matkaradio, mutta minä käytin tätä vanhaa vastaanotinta kuunteluun aina 70-luvun alkuun saakka, myöhemmin tosin paremmalla antennilla kuin silloin alussa.

Hieman hävettää että radio on tullut jätettyä kosteuden armoille aittaan ja lienee jokin hyönteinen tehnyt jotain asteikkolasin taakse, myös lasin tekstit on muuttuneen sotkuisiksi. Olen joskus teipannut oman apuasteikon tuohon lasin päälle.

Elämäni toinen radio
50 luvulla oli alkanut FM-lähetykset ULA-alueella ja meidän Helvarilla niitä ei voinut kuulla. Onneksi isäni hankki 60-luvun alussa Philips matkaradion jossa tuo ULA-alue oli, mutta meillä se viritettiin tutulle Lahden pitkä-aaltopituudelle.

Vuoden 2011 Tapaninpäivän myrskyn seurauksena oli sähköt pois niin päätin mennä tutkimaan lapsuudenkotini pimeää ullakkoa ja sieltä löytyikin tuo 60-luvulla hankittu Philipsin matkaradio hieman pölyisenä. Kunnolla rikki tämä ei mennyt koskaan, ainoastaan äänenvoimakkuuspotikka alkoi krahisemaan ja pätkimään sekä antenni katkesi.
Philipsin asteikolla näkyy useita suomalaisia am-asemia jotka silloin vielä oli toiminnassa. Vasemmalla näkyy himmeasti merkitsemäni kohta jossa merirosvoradio Veronica kuului. Punaisilla teipinpaloilla on merkattu asteikkoon ne kaksi FM-alueen ohjelmaa jotka olivat kuultavissa eli Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Klikkaamalla kuvaa saa sen suuremmaksi.

60-luvulla olin lukenut lehdistä ULA-lähetyksistä ja niin viritinkin Philipsin tuolle alueelle ja muutkin pian hyväksyivät ULA:n kuuntelun, kun äänikin oli parempi. Jossain vaiheessa 60-luvun alussa alkoi ULA:lla kuulua myös toinen ohjelma eli rinnakkaisohjelma.
Niihin aikoihin perustettiin myös Sävelradio-toimitus Yleisradioon, jotta saisivat takaisin merirosvoradio Nordia kuunnelleet nuoret kuuntelijat, se merkitsikin sitä että radiosta kuuli melkein joka päivä myös iskelmämusikkia ja joskus jopa ns. pop-musiikkia. Muistan kuulleeni kappaleen joka todennäköisesti oli "Twist and Shout" ja se tuntui niin erikoiselta ja vaikuttavalta että kysyin isältäni että mitä se on ja hän sanoi että on kai Piitlesit, ne englantilaiset pitkätukat jotka rämpyttää. Minulle Beatles yhtye tulikin sitten merkitsemään ehkä parasta 60-luvun musiikissa, kuten monelle muullekin, luulisin.

Muistelen että siihen aikaan kuuntelin ohjelmia kuten "Kahdeksan kärjessä" jossa soitettiin 8 suosituinta kevyen musiikin kappaletta. Markku Veijalaisen ohjelma, muistaakseni "Pop-65" ja seuraavana vuonna "Pop-66", oli hyvä koska siinä kuuli viimeisimmät hitit maailmalta, mutta ohjelman pituus taisi olla vain alle puoli tuntia, enkä ihan varma noista nimistä ole. "Poppamies" Pentti Kemppaisen ohjelmat jäivät mieleen siitä että niissä kuuli joskus jopa jinglejä. Lauantain toivotut levyt on jäänyt myös mieleen koska yleensä pari viimeistä kappaletta oli kevyempää ja jopa poppia. Jorma Elovaaran "Vesimiehen aika" ohjelmat muistan aika mystisinä, mutta hyvinä. 60-luvun lopulla "Lista" ohjelma piti myös aina kuunnella, mutta joskus alkoi tympimään kun aina kuukaudesta toiseen mukana oli Aikamiesten esittämä "Iltatuulen viesti", se oli listalla 90 viikkoa, ohjelmaa juonsi Matti Paalosmaa ja myöhemmin Eeva Keinänen.

Tietenkin vääntelin radiot myös keskiaalloille ja löysin Radio Luxembourgin josta tuli suosikkini ja kuuntelin sitä varmaan enemmän kuin Yleisradion ohjelmia ja niin taisivat kuunnella kaikki kaveritkin. Luin "Joka Poika" nimisestä lehdestä merisvoradioista ja yritin niitä kuunnella mutta antennin heikkouden ja kokemattomuuden takia en niitä onnistunut kuulemaan ennen kuin vuosikymmenen lopulla löysin Radio Veronican ja siihen jäi Luxembourgin kuuntelu, siitä lähtien kuuntelin pimeään aikaan Veronicaa ja 70-luvulla nyös asemia Radio North Sea, Caroline, Atlantis jne.

Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu radio, Philips RR712 radionauhuri
Philips RR712 
1972 muutin Turkuun ja menin oikeisiin töihin niin heti aluksi ostin tuon kuvan radionauhurin. Valintaan vaikutti että siinä oli myös keskipitkät ja lyhyitä aalto-alueita sekä ulkoisen antennin liitin. Tällä kuuntelin mm. meripiraatteja ja myös kuulin ensimmäiset hollantilaiset keskiaalloilla toimineet maapiraattiasemani. Kesti hyvin n. 15 vuotta kunnes ukkonen rikkoi verkkomuuntajan, paristoilla toimisi varmaan edelleen.
Vastaanotto-ominaisuksiltaan ei mikään hyvä mutta ei aivan onnetonkaan, oikean taajuuden etsiminen oli kylläkin melkoista hakua sillä asteikko oli lähinnä vain suuntaa antava.

                       Kuvia eri suunnista
Tuohon päälle olen kiinnittänyt 70-luvun meripiraattien nimiä, kuulin tällä myös nuo asemat
               


Noita radionauhurissa olevia tarroja hankin aikoinaan DX-tarvikepalvelusta.

             Ensimmäinen "oikea" DX-radioni, Selena B206



Selena B206, tuossa näkyy myös kiinnittämäni apuasteikko. Kuvattu myös sähkökatkon aikaan pimeässä salamalla.
70-luvun puolivälissä tuli saataville Neuvostoliitossa valmistettu edullinen matkaradio, jota pidettiin vastaanotto-ominaisuuksiltaan hyvänä radiona hintaluokassaan verrattuna muihin vastaaviin, ja senhän minäkin hankin ja sillä kuuntelin paljon mm. Radio Carolinea, sekä myös useita maapiraatteja keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla.

Selena B206 takaa
Päädyssä näkyy nuppi jolla valittiin kuuneltava bandi

Minun hankkimani malli oli yksi ensimmäisiä Suomessa myytyjä ja hyväksyntäkäsittely oli vielä kesken, siinä olikin vielä verkkojohto mukana. Laite ei sitten läpäissytkään määräyksiä sähköturvallisuuden osalta ja jatkossa sitä myytiinkin suomessa vain paristokäyttöisenä ja verkkojohdon liitin takaseinässä oli täytetty jollain massalla.
Verkkojohto olikin niin ohutta että en sitä uskaltanut kytkeä sähköön, mutta vaihdoin tilalle paksumman johdon ja käytin sitten sähköllä, myyjältä tuli myöhemmin viesti, että saa käyttää vain paristoilla,  riskeerasin ja käytin silti sähköllä mutta vain maadoituksen kanssa.
Tein siihen itse jonkinlaisen selektiivisyyden parannus modifikaation, ohjeen löysin muistaakseni DX-kuuntelija lehdestä.
Kokonaisuutena tämä vastaanotin oli silloin puutteistaan huolimatta erittäin hyvä matkaradio DX-kuuntelijalle, todennäköisesti maailman paras hintaluokassaan.

Ostin myöhemmin myös hieman uudemman mallin Selenasta eli B-212 josta kuvat alla

Selena B-212, Finlux merkki on oma lisäykseni

Selena B-212 taakaa, virtajohdon liitin näkyy täytettynä


                     Ensimmäinen liikennevastaanottimeni FRG-7
En löytänyt kuvaa omastani, mutta samanlainen minulla oli kuin tämä Yaesu FRG-7

70-luvun loppupuoliskolla hankkimani Yaesu FRG-7 olikin minulle huomattava parannus taajuustarkkuuteen ja muutenkin se oli hyvä radio, 80-luvun alussa myin sen eräälle DX-kuuntelijalle Raumalle ja hän kuunteli sillä mm. keskiaaltojenkkejä.

                       Sommerkamp FRG-7700 
Alimpana FRG-7700 vastaanotin, päällä FRA-7700 aktiiviantenni, FRV-7700 konvertteri ja Datong auto notch filter
Vuonna 1981 hankin DX-tarvikepalvelusta Sommerkamp FRG-7700 liikennevastaanottimen, joka on sama kuin Yaesu FRG-7700, vain nimi on erilainen.
Taas oli askel eteenpäin taajuustarkkuudessa, sillä tässä näyttö oli 1kHz tarkkuudella.
Herkkyyttä tässä ei mielestäni ollut kovin paljon, mutta mainio vastaanotin pitemmillä antennilangoilla. Hankin tähän myös kuvassa näkyviä lisälaitteita kuten Yaesu FRA-7700 aktiiviantennin jolla yritin kuunnella kerrostalossa, käytännössä sillä kuuli vain vahvimmat asemat. Liitinkin aktiiviantenniin pitemmän langan ja käytin sitä ikäänkuin antennivirittimenä ja vahvistimena. FRV-7700 konvertterilla kuuntelin VHF liikennettä, mm. radioamatöörejä, ARP-puheluja,  meri VHF:ää ym. Datongin notch on audiolinjaan kytkettävä filtteri jolla voi vaimentaa vinkuja, automaatilla tai käsin säätäen. Hankin myös radion taakse kiinnitettävän muistimodulin, jolla sai muistaakseni 12 muistipaikkaa käyttöön, oli se mahtavaa kun oli oikein muistia radiossa.
Sommerkamp FRT-7700 antenniviritin, Sommerkamp nimi on liimattu Yaesu nimen päälle
Hankin myös tuon FRT-7700 antennivirittimen,  jota olen myöhemmin käyttänyt myös muiden radioiden kanssa ja toisinaan käytän yhä.
Tämän vastaanottimen myin vuonna 2013, antennivirittimen kuitenkin jätin vielä itselleni.

LOWE HF-225
90-luvun alussa hankin LOWE HF-225 vastaanottimen, johon pian vaihdoin kapeampia välitaajuusfilttereitä, vaikka ei alkuperäisetkään aivan huonoja olleet. Mielestäni taas parempi vastaanotin kuin aikaisemmat. Yksinkertainen ulkonäkö, mutta hyvät vastaanotto-ominaisuudet. Hankin siihen erillisen mäppäimistön jolla voi taajuuden naputella helposti, muistipaikkoja ei ole tullut paljon käyteltyä koska taajuudenn asetus on niin helppoa.
Lowe HF-225 ja lisävarusteena hankkimani näppäimistö taajuuden näpyttelyä varten


Kuva vuodelta 1993 jossa HF-225 on FRG-7700:n päällä, kuvassa myös AR-1000XLT scanneri ja alhaalla pieni radionauhuri jolla äänitin asemia kaseteille.
Lowe HF-225 on minulla edelleen ja toimii, mutta siinä myös äänenvoimakkuuden säätö hieman krahisee ja numeronäytön segmentit ovat hieman himmentyneet.

SDR
Kotikuuntelussa nykyisin käytän pääasiassa Perseus ja SDR-IQ vastaanottimia, sekä jonkinverran Winradio WR-G313e vastaanotinta, ne kaikki ovat tietokoneeseen liitettäviä ns. SDR-vastaanottimia.
Noista onkin omia juttujaan tässä blogissa.
Tässä ruutukaappaus SDR-IQ:n Spectravue-ohjelmasta, olen käyttänyt lisäksi myös muita ohjelmia kuten Studio1, HDSDR ja SDR-Radio
Putki ASA
Seuraava kuva on ASA putkiradiosta, joka on ollut lähinnä rekvisiittana enkä sillä ole kuunnellut, eikä se oikein kunnolla toiminutkaan, myin pois vuonna 2013.


Matkavastaanottimia
80-90-luvun vaihteessa hankin matkavastaanottimeksi Sangean ATS-803A vastaanottimen ja se toimi tehtävässään hyvin, vaikka hävisi vastaanotto-ominaisuuksissa Lowe HF-225:lle.
Sangean ATS-803A



Kooltaan tuo Sangean oli kuitenkin melko iso, joten hankin pienemmän Yokon, jota oli helpompi ottaa matkoille mukaan, ja se oli radionauhuri joten asemia oli helppo tallentaa kasetille. Siinä asteikko oli senverran epätarkka että oikean taajuuden löytäminen oli hieman hankalaa mutta kyllä sillä hyvin kuunteli etelä-euroopassa ja Kanarian saarilla mm.YLEn lähetyksiä.
 Yoko radionauhuri oli kätevä matkoilla mutta ei kovin laadukas joten hankin paremman Sangean ATS909 vastaanottimen.                        


Nykyisin matkavastaanottimena on käytössä  Sangean ATS909 , jonka ostin käytettynä.

Sangean ATS 909


ATS 909 päädyt

ATS 909 on ollut tarpeeksi pieni, jotta olen viitsinyt ottaa mukaan myös ulkomaanmatkoille ja olen kuljettanut sitä käsimatkatavaroissa. Joskus turvatarkastuksien läpivalaisussa kysyvät, että mikä siellä on, Munchenin kentällä veivät sen tarkempaan tutkimukseen, mutta palauttivat parin minuutin kuluttua. Ei tälläkään ole paljon kotona viitsinyt kuunnella, mutta olen ollut siihen tyytyväinen matkoilla. Hotellihuoneissa olen virittänyt muutaman metrin lanka-antennin parvekkeelle tai ikkunaan ja olen saanut parempia kuuntelutuloksia kuin sen omalla piiskalla. Joskus hotellien sähkölaitteet tosin aiheuttavat pahoja häiriöitä.


Sangeanin suojalaukku suojaa hyvin matkatavaroiden joukossa ja kelalle kelattava lanka-antenni on kätevä matkoilla.

"Poliisiradiot"
Silloin kun poliisin radioliikenne oli vielä salaamatonta, kuunneltiin yleisesti poliisiradiota seuraavan kaltaisilla vastaanottimilla, jotka minullakin on ollut, ja noista tuo "pieni sininen" lienee se legendaarisin. Myin nämä pois 2014.





Pienet "maailmanradiot" 
2000 luvun puolella tuli markkinoille hyvin halpoja ja pieniä vastaanottimia joita kokeeksi olen muutaman ostanut. Eihän 10-20 euron hinnalla mitään laatuvastaanottimia saa, mutta näilläkin onnistuu FM-asemien lisäksi voimakkaimpien ulkomaisten asemien kuuntelu   Alla kuvia niistä.






MP3
Käytössä on ollut myös noita edellisiäkin pienempiä radioita joissa on myös mp3 soitin.


Jens of Sweden MP-100 on palvellut minua jo yli 10 vuoden ajan, on syytäkin sillä oli uutena todella kallis, muistaakseni yli 200€! Mutta se oli aikakautensa huipputuote. Sitä on mukava roikottaa kaulassa ja samalla kuunnella FM-asemia tai tallenteita, sillä voi myös tallentaa radio-ohjelmia tai sitten käyttää mikrofonin kautta sanelukoneena. Toimii myös USB muistitikkuna, mutta nykymittapuun mukaan kapasiteetiltaan mitättömän pieni, 256MB.

On muitakin radioita ollut käytössä mutta tuossa oli nyt tärkeimmät. Kuuntelun alkuaikoina oli lisäksi pari vanhaa putkiradiota jonkun aikaa käytössä, niistä en muista enään mitä merkkiä olivat.


Omatekoinen kehäantenni 60-luvun lopulta
















































Värit tuli tuollaiset kun olivat ainoat maalipurkin loput mitä silloin verstaassa sattui olemaan.  
Antenni toimi ja toimii vieläkin keskiaalloilla.