Omaa radiohistoriaa

(viimeisin varsinainen päivitys 22.12.2013, kehäantenni)
Kuunteluhistoriani aikana on tullut käytettyä monenmoista laitetta, kaikista ei ole kuvaa käytettävissä, tässä kuitenkin jotain. Klikkaamalla kuvia voi ne saada suuremmiksi.

                Alla elämäni ensimmäinen radio

Helvar 362 TV. aika rähjäisessä kunnossa nykyisin :(
Aikoinaan siihen kiinnittämääni rekvisiittaakin on yhä  jäljellä. Rikki tämä radio ei mennyt koskaan, vaan siirrettiin aittaan liian vanhanaikaisena.

Takakannesta ilmenee että radion tyyppi on Helvar 362 TV, tasa- ja vaihtovirtavastaanotin, eli siinä ei ole verkkomuuntajaa.

Tuo kuvan Helvar oli kotini ainoa radiovastaanotin 50-luvulla, muistan kun isäni väänteli nappuloita Melbournen olympialaisten aikaan yrittäen saada selostuksia kuulumaan suoraan Australiasta, radiosta kuuluneet vinkunat, krahinat ja vieraskieliset puheet tekivät minuun suuren vaikutuksen ja se vaikutus on voimassa yhä. Normaalisti meillä kuunneltiin Lahden pitkäaaltoasemaa joka oli parhaiten kuulunut asema..
Radio oli kytketty jonkinlaiseen maajohtoon ja antennina oli lankaa ulkoseinällä muutama metri, eli ei mikään hyvä antenni. Vastaanottimelle oli tehty pieni hylly seinälle, niin korkealle etteivät lapset sinne ylettyneet, mutta kun kasvoin, niin joskus 50-luvun lopulla minulla oli pituutta niin paljon, että penkillä seisten ylsin nappuloihin, aina joskus menin pyöritteleen säätimiä ja kuuntelemaan noita ihmeellisiä ääniä. En muista siihenaikaan kuulemistani asemista muuta kuin, että 19 metrin alueella kuului BBC World Service hyvin.
Kotiini hankittiin 60-luvun alussa Philips matkaradio, mutta minä käytin tätä vanhaa vastaanotinta kuunteluun aina 70-luvun alkuun saakka, myöhemmin tosin paremmalla antennilla kuin silloin alussa.

Hieman hävettää että radio on tullut jätettyä kosteuden armoille aittaan, ja lienee jokin hyönteinen tehnyt jotain asteikkolasin taakse, myös lasin tekstit on muuttuneet sotkuisiksi. Olen joskus teipannut oman apuasteikon tuohon lasin päälle.

Elämäni toinen radio
50 luvulla oli alkanut FM-lähetykset ULA-alueella ja meidän Helvarilla niitä ei voinut kuulla. Onneksi isäni hankki 60-luvun alussa Philips matkaradion jossa tuo ULA-alue oli, mutta meillä se viritettiin tutulle Lahden pitkä-aaltopituudelle.

Vuoden 2011 Tapaninpäivän myrskyn seurauksena oli sähköt pois niin päätin mennä tutkimaan lapsuudenkotini pimeää ullakkoa ja sieltä löytyikin tuo 60-luvulla hankittu Philipsin matkaradio hieman pölyisenä. Kunnolla rikki tämä ei mennyt koskaan, ainoastaan äänenvoimakkuuspotikka alkoi krahisemaan ja pätkimään sekä antenni katkesi.

Philipsin asteikolla näkyy useita suomalaisia am-asemia jotka silloin vielä oli toiminnassa. Vasemmalla näkyy himmeasti merkitsemäni kohta jossa merirosvoradio Veronica kuului. Punaisilla teipinpaloilla on merkattu asteikkoon ne kaksi FM-alueen ohjelmaa jotka olivat kuultavissa, eli Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Klikkaamalla kuvaa saa sen suuremmaksi.

60-luvulla olin lukenut lehdistä ULA-lähetyksistä ja niin viritinkin Philipsin tuolle alueelle ja muutkin pian hyväksyivät ULA:n kuuntelun, kun äänikin oli parempi. Jossain vaiheessa 60-luvun alussa alkoi ULA:lla kuulua myös toinen ohjelma eli rinnakkaisohjelma.
Niihin aikoihin perustettiin myös Sävelradio-toimitus Yleisradioon, jotta saisivat takaisin merirosvoradio Nordia kuunnelleet nuoret kuuntelijat, se merkitsikin sitä että radiosta kuuli melkein joka päivä myös iskelmämusikkia ja joskus jopa ns. pop-musiikkia. Muistan kuulleeni kappaleen joka todennäköisesti oli "Twist and Shout" ja se tuntui niin erikoiselta ja vaikuttavalta että kysyin isältäni että mitä se on ja hän sanoi että on kai Piitlesit, ne englantilaiset pitkätukat jotka rämpyttää. Minulle Beatles yhtye tulikin sitten merkitsemään ehkä parasta 60-luvun musiikissa, kuten monelle muullekin, luulisin.

Muistelen että siihen aikaan kuuntelin ohjelmia kuten "Kahdeksan kärjessä" jossa soitettiin 8 suosituinta kevyen musiikin kappaletta. Markku Veijalaisen ohjelma, muistaakseni "Pop-65" ja seuraavana vuonna "Pop-66", oli hyvä koska siinä kuuli viimeisimmät hitit maailmalta, mutta ohjelman pituus taisi olla vain alle puoli tuntia, enkä ihan varma noista nimistä ole. "Poppamies" Pentti Kemppaisen ohjelmat jäivät mieleen siitä että niissä kuuli joskus jopa jinglejä. Lauantain toivotut levyt on jäänyt myös mieleen koska yleensä pari viimeistä kappaletta oli kevyempää ja jopa poppia. Jorma Elovaaran "Vesimiehen aika" ohjelmat muistan aika mystisinä, mutta hyvinä. 60-luvun lopulla "Lista" ohjelma piti myös aina kuunnella, mutta joskus alkoi tympimään, kun aina kuukaudesta toiseen mukana oli Aikamiesten esittämä "Iltatuulen viesti", se oli listalla 90 viikkoa, ohjelmaa juonsi Matti Paalosmaa ja myöhemmin Eeva Keinänen.

Tietenkin vääntelin radiot myös keskiaalloille ja löysin Radio Luxembourgin josta tuli suosikkini ja kuuntelin sitä varmaan enemmän kuin Yleisradion ohjelmia ja niin taisivat kuunnella kaikki kaveritkin. Luin "Joka Poika" nimisestä lehdestä merisvoradioista ja yritin niitä kuunnella mutta antennin heikkouden ja kokemattomuuden takia en niitä onnistunut kuulemaan ennen kuin vuosikymmenen lopulla löysin Radio Veronican ja siihen jäi Luxembourgin kuuntelu, siitä lähtien kuuntelin pimeään aikaan Veronicaa ja 70-luvulla nyös merirosvoasemia Radio North Sea, Caroline, Atlantis jne.

Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu radio, Philips RR712 radionauhuri

Philips RR712 

1972 muutin Turkuun ja menin oikeisiin töihin niin heti aluksi ostin tuon kuvan radionauhurin. Valintaan vaikutti että siinä oli myös keskipitkät ja lyhyitä aalto-alueita sekä ulkoisen antennin liitin. Tällä kuuntelin mm. meripiraatteja ja myös kuulin ensimmäiset hollantilaiset keskiaalloilla toimineet maapiraattiasemani. Kesti hyvin n. 15 vuotta kunnes ukkonen rikkoi verkkomuuntajan, paristoilla toimisi varmaan edelleen.
Vastaanotto-ominaisuksiltaan ei mikään hyvä mutta ei aivan onnetonkaan, oikean taajuuden etsiminen oli kylläkin melkoista hakua sillä asteikko oli lähinnä vain suuntaa antava.

                       Kuvia eri suunnista

Tuohon päälle olen kiinnittänyt 70-luvun meripiraattien nimiä, kuulin tällä myös nuo asemat

               

Noita radionauhurissa olevia tarroja hankin aikoinaan DX-tarvikepalvelusta.

             Ensimmäinen "oikea" DX-radioni, Selena B206

Selena B206, tuossa näkyy myös kiinnittämäni apuasteikko. Kuvattu myös sähkökatkon aikaan pimeässä salamalla.

70-luvun puolivälissä tuli saataville Neuvostoliitossa valmistettu edullinen matkaradio, jota pidettiin vastaanotto-ominaisuuksiltaan hyvänä radiona hintaluokassaan verrattuna muihin vastaaviin, ja senhän minäkin hankin ja sillä kuuntelin paljon mm. Radio Carolinea, sekä myös useita maapiraatteja keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla.

Selena B206 takaa

Päädyssä näkyy nuppi jolla valittiin kuuneltava bandi

Minun hankkimani malli oli yksi ensimmäisiä Suomessa myytyjä ja hyväksyntäkäsittely oli vielä kesken, siinä olikin vielä verkkojohto mukana. Laite ei sitten läpäissytkään määräyksiä sähköturvallisuuden osalta ja jatkossa sitä myytiinkin suomessa vain paristokäyttöisenä ja verkkojohdon liitin takaseinässä oli täytetty jollain massalla.
Verkkojohto olikin niin ohutta että en sitä uskaltanut kytkeä sähköön, mutta vaihdoin tilalle paksumman johdon ja käytin sitten sähköllä, myyjältä tuli myöhemmin viesti, että saa käyttää vain paristoilla,  riskeerasin ja käytin silti sähköllä mutta vain maadoituksen kanssa.
Tein siihen itse jonkinlaisen selektiivisyyden parannus modifikaation, ohjeen löysin muistaakseni DX-kuuntelija lehdestä.
Kokonaisuutena tämä vastaanotin oli silloin puutteistaan huolimatta erittäin hyvä matkaradio DX-kuuntelijalle, todennäköisesti maailman paras hintaluokassaan.

Ostin myöhemmin myös hieman uudemman mallin Selenasta eli B-212 josta kuvat alla

Selena B-212, Finlux merkki on oma lisäykseni

Selena B-212 taakaa, virtajohdon liitin näkyy täytettynä

                     Ensimmäinen liikennevastaanottimeni FRG-7

En löytänyt kuvaa omastani, mutta samanlainen minulla oli kuin tämä Yaesu FRG-7

70-luvun loppupuoliskolla hankkimani Yaesu FRG-7 olikin minulle huomattava parannus taajuustarkkuuteen ja muutenkin se oli hyvä radio, 80-luvun alussa myin sen eräälle DX-kuuntelijalle Raumalle ja hän kuunteli sillä mm. keskiaaltojenkkejä.

                       Sommerkamp FRG-7700 

Alimpana FRG-7700 vastaanotin, päällä FRA-7700 aktiiviantenni, FRV-7700 konvertteri ja Datong auto notch filter

Vuonna 1981 hankin DX-tarvikepalvelusta Sommerkamp FRG-7700 liikennevastaanottimen, joka on sama kuin Yaesu FRG-7700, vain nimi on erilainen.
Taas oli askel eteenpäin taajuustarkkuudessa, sillä tässä näyttö oli 1kHz tarkkuudella.
Herkkyyttä tässä ei mielestäni ollut kovin paljon, mutta mainio vastaanotin pitemmillä antennilangoilla. Hankin tähän myös kuvassa näkyviä lisälaitteita kuten Yaesu FRA-7700 aktiiviantennin jolla yritin kuunnella kerrostalossa, käytännössä sillä kuuli vain vahvimmat asemat. Liitinkin aktiiviantenniin pitemmän langan ja käytin sitä ikäänkuin antennivirittimenä ja vahvistimena. FRV-7700 konvertterilla kuuntelin VHF liikennettä, mm. radioamatöörejä, ARP-puheluja,  meri VHF:ää ym. Datongin notch on audiolinjaan kytkettävä filtteri jolla voi vaimentaa vinkuja, automaatilla tai käsin säätäen. Hankin myös radion taakse kiinnitettävän muistimodulin, jolla sai muistaakseni 12 muistipaikkaa käyttöön, oli se mahtavaa kun oli oikein muistia radiossa.

Sommerkamp FRT-7700 antenniviritin, Sommerkamp nimi on liimattu Yaesu nimen päälle

Hankin myös tuon FRT-7700 antennivirittimen,  jota olen myöhemmin käyttänyt myös muiden radioiden kanssa ja toisinaan käytän yhä.
Tämän vastaanottimen myin vuonna 2013, antennivirittimen kuitenkin jätin vielä itselleni.

LOWE HF-225
90-luvun alussa hankin LOWE HF-225 vastaanottimen, johon pian vaihdoin kapeampia välitaajuusfilttereitä, vaikka ei alkuperäisetkään aivan huonoja olleet. Mielestäni taas parempi vastaanotin kuin aikaisemmat. Yksinkertainen ulkonäkö, mutta hyvät vastaanotto-ominaisuudet. Hankin siihen erillisen mäppäimistön jolla voi taajuuden naputella helposti, muistipaikkoja ei ole tullut paljon käyteltyä koska taajuudenn asetus on niin helppoa.

Lowe HF-225 ja lisävarusteena hankkimani näppäimistö taajuuden näpyttelyä varten

Kuva vuodelta 1993 jossa HF-225 on FRG-7700:n päällä, kuvassa myös AR-1000XLT scanneri ja alhaalla pieni radionauhuri jolla äänitin asemia kaseteille.

Lowe HF-225 on minulla edelleen ja toimii, mutta siinä myös äänenvoimakkuuden säätö hieman krahisee ja numeronäytön segmentit ovat hieman himmentyneet.

SDR
Kotikuuntelussa nykyisin käytän pääasiassa Perseus ja SDR-IQ vastaanottimia, sekä jonkinverran Winradio WR-G313e vastaanotinta, ne kaikki ovat tietokoneeseen liitettäviä ns. SDR-vastaanottimia.
Noista onkin omia juttujaan tässä blogissa.

Tässä ruutukaappaus SDR-IQ:n Spectravue-ohjelmasta, olen käyttänyt lisäksi myös muita ohjelmia kuten Studio1, HDSDR ja SDR-Radio

  Myöhemmin olen käyttänyt myös SDRplayn ja Airspyn vastaanottimia, sekä joitain muitakin.

Putki ASA
Seuraava kuva on ASA putkiradiosta, joka on ollut lähinnä rekvisiittana enkä sillä ole kuunnellut, eikä se oikein kunnolla toiminutkaan, myin pois vuonna 2013.

Matkavastaanottimia
80-90-luvun vaihteessa hankin matkavastaanottimeksi Sangean ATS-803A vastaanottimen ja se toimi tehtävässään hyvin, vaikka hävisi vastaanotto-ominaisuuksissa Lowe HF-225:lle.

Sangean ATS-803A

Kooltaan tuo Sangean oli kuitenkin melko iso, joten hankin pienemmän Yokon, jota oli helpompi ottaa matkoille mukaan, ja se oli radionauhuri joten asemia oli helppo tallentaa kasetille. Siinä asteikko oli senverran epätarkka että oikean taajuuden löytäminen oli hieman hankalaa mutta kyllä sillä hyvin kuunteli etelä-euroopassa ja Kanarian saarilla mm.YLEn lähetyksiä.

 Yoko radionauhuri oli kätevä matkoilla mutta ei kovin laadukas joten hankin paremman Sangean ATS909 vastaanottimen.                        

Nykyisin matkavastaanottimena on käytössä  Sangean ATS909 , jonka ostin käytettynä.

Sangean ATS 909

ATS 909 päädyt

ATS 909 on ollut tarpeeksi pieni, jotta olen viitsinyt ottaa mukaan myös ulkomaanmatkoille ja olen kuljettanut sitä käsimatkatavaroissa. Joskus turvatarkastuksien läpivalaisussa kysyvät, että mikä siellä on, Munchenin kentällä veivät sen tarkempaan tutkimukseen, mutta palauttivat parin minuutin kuluttua. Ei tälläkään ole paljon kotona viitsinyt kuunnella, mutta olen ollut siihen tyytyväinen matkoilla. Hotellihuoneissa olen virittänyt muutaman metrin lanka-antennin parvekkeelle tai ikkunaan ja olen saanut parempia kuuntelutuloksia kuin sen omalla piiskalla. Joskus hotellien sähkölaitteet tosin aiheuttavat pahoja häiriöitä.

Sangeanin suojalaukku suojaa hyvin matkatavaroiden joukossa ja kelalle kelattava lanka-antenni on kätevä matkoilla.

"Poliisiradiot"
Silloin kun poliisin radioliikenne oli vielä salaamatonta, kuunneltiin yleisesti poliisiradiota seuraavan kaltaisilla vastaanottimilla, jotka minullakin on ollut, ja noista tuo "pieni sininen" lienee se legendaarisin. Myin nämä pois 2014.

Pienet "maailmanradiot" 
2000 luvun puolella tuli markkinoille hyvin halpoja ja pieniä vastaanottimia joita kokeeksi olen muutaman ostanut. Eihän 10-20 euron hinnalla mitään laatuvastaanottimia saa, mutta näilläkin onnistuu FM-asemien lisäksi voimakkaimpien ulkomaisten asemien kuuntelu   Alla kuvia niistä.

 

MP3

Käytössä on ollut myös noita edellisiäkin pienempiä radioita joissa on myös mp3 soitin.

 

Jens of Sweden MP-100 on palvellut minua jo yli 10 vuoden ajan, on syytäkin sillä oli uutena todella kallis, muistaakseni yli 200€! Mutta se oli aikakautensa huipputuote. Sitä on mukava roikottaa kaulassa ja samalla kuunnella FM-asemia tai tallenteita, sillä voi myös tallentaa radio-ohjelmia tai sitten käyttää mikrofonin kautta sanelukoneena. Toimii myös USB muistitikkuna, mutta nykymittapuun mukaan kapasiteetiltaan mitättömän pieni, 256MB.

On muitakin radioita ollut käytössä mutta tuossa oli nyt tärkeimmät. Kuuntelun alkuaikoina oli lisäksi pari vanhaa putkiradiota jonkun aikaa käytössä, niistä en muista enään mitä merkkiä olivat.


Omatekoinen kehäantenni 60-luvun lopulta

Värit tuli tuollaiset kun olivat ainoat maalipurkin loput mitä silloin verstaassa sattui olemaan.  
Antenni toimi ja toimii vieläkin keskiaalloilla.

SDR-vastaanotin Winradio WR-G313E

Winradio WR-G313e

Vuonna 2005 aloin kiinnostua tietokoneeseen liitettävän softa-radion eli ns. SDR-vastaanottimen hankinnasta. Silloin DX-kuuntelijoiden piirissä kiinnostavimpia olivat Australialaisen Winradion laitteet ja markkinoille oli tulossa uusi USB-liittimeen liitettävä WR-G313e malli, jonka sitten hankin erään yhteisoston mukana Ruotsista Waveline AB:lta. Vaikka alennusta tuli n. 60 euroa niin hinta oli nykymittapuun mukaan aika suolainen eli n. 1170 €.

Pidin tuosta vastaanottimesta, aiempi päävastaanottimeni modifioitu LOWE HF-225 jäi toiseksi ja vähemmälle käytölle, vaikka suunnilleen samanlailla sain molemmilla asemat kuuluviin.

Hankin siihen myös lisäohjelman jolla voin kuunnella digitaalisia DRM- eli Digital Radio Mondiale-lähetyksiä, vaikka niitä ei kovin paljon ole tullut kuunneltua niin mukava sekin mahdollisuus oli ottaa käyttöön. DRM:stä puhuttiin silloin siihen tyylin että ne lähetykset saattaisivat lisääntyä paljonkin, mutta niin ei ole ainakaan vielä käynyt.

Näyttö muistuttaa perinteisen liikennevastaanottimen ulkonäköä, harmittava seikka on että sen kokoa ei voi muuttaa vaan se riippuu tietokoneen näyttötarkkuudesta. Toimintoja on ihan mukavasti, mm. 4 vfo:ta, notch-suodin, if-shift, portaaton kaistaleveydenn säätö, muistipaikkojen sekä alueiden skannaus, äänen ja 20kHz kaistan nauhoitus, jne.

Vastaanoton spektrinäyttö on kapea, vain 20kHz leveimmillään, mutta alas voi avata näytön johon saa pyyhkäistyä leveämmän kaistan näkyville mutta siinä näkyy piikkeinä vain pyyhkäisyn hetken asemat eli ei päivity itsekseen. Laitteessa on pieni sisäinen tuuletin, mutta sen ääni on niin vaimea, että ei siitä ole haittaa. Vastaanotin liitetään tietokoneeseen USB-liittimen kautta mutta virransyöttöön tarvitaan erillinen 12V/1A virtalähde.
Tarkemmat tekniset tiedot täällä.

Tässä kuvia näytöstä ja muista avattavissa olevista ikkunoista:

Tässä kuunnellaan Scandinavian Weekend Radiota ja notch-filtterillä suodatetaan 5982kHz:llä oleva häiritsevä signaali

DRM modulaattori käytössä ja kuuntelussa Vatikaanin Radio 1611kHz

Demodulator Setupista voi tehdä joitain säätöjä

Tästä voi tutkia signaalia vastaanottimen eri paikoista

Tästä näkee myös taajuuspoikkeaman ja modulaatioprosentin

Tässä on avattu alas spektrinäyttö johon on pyyhkäisty alue 6-6,3Mhz, mutta sitä voi säädellä mieleisekseen, voimakkain asema näkyy piikkinä taajuudella 6190kHz.

Parin vuoden käytön jälkeen alkoi esiintyä ajottain jokin värähtely joka peitti kaikki signaalit, huomasin että värähtelyä ei tullut jos kytkin kannettavasta tietokoneestani WLAN:in pois päältä. Huomasin että myös jotain palaneen hajua tuli hiukan.

Kirjoittelin Winradion asiakastukeen ja sain vastauksen että kannattaisi tutkia virtalähde ja kokeilla toista jos mahdollista, sen tein ja toisella virtalähteellä toimi hyvin. Alkuperäiseen oli tullut jokin vika ja se antoi 12 Voltin sijaan n. 25,5 Volttia eli reilusti liikaa, tosin tuo mittaus oli ilman kuormitusta.

Taas toimi pari vuotta kunnes alkoi jumiutua kokonaan ajottain lämmetessään ja jähmetti joskus koko tietokoneen niin että se oli käynnistettävä uudelleen, viimein vastaanotin ei sitten käynnistynyt lainkaan ja Windows kertoi että usb-laite on viallinen.

Taas otin yhteyttä tukeen ja sanoivat että se voidaan korjata heidän euroopan huollossaan Slovakiassa hintaan 209€ johon sisältyy myös kuljetukset. Vähän mietin että heitänkö jo roskiin, mutta silloin ei kuitenkaan parillasadalla eurolla olisi saanut muutakaan vastaavaa tilalle. Kirjoittelin asiasta myös keskustelupalstoille, sain jotain vihjeitä ja päätin avata laitteen, mutta silmämääräisesti kaikki näytti ehjältä eikä oikein mitään vaihdettavaakaan, kuten elektrolyyttikondensaattoreita, näkynyt joten pistin kuoret takaisin.

Tilasin tilalle jenkeistä SDR-IQ vastaanottimen, mutta silti päätin viimein hyväksyä huoltotarjouksen ja kuriiri nouti laitteen kotoa. Muutaman viikon päästä se tuli takaisin kunnossa ja on toiminut siitä lähtien, mutta kuuntelu on nykyisin painottunut SDR-IQ:n käyttöön, tosin joskus kuuntelen molemmilla yhtaikaa. Toisen ääni tulee läppärin omista kaiuttimista ja toisen usb-äänikortin kautta lisäkaiuttimista. SDR-IQ:lla saattaa tulla hieman enemmän taustakohinaa mutta sen laajemmalta näytöltä on helpompi havaita heikkoja ja kuulumattomiakin signaaleja.

Tässä ne kaverukset, SDR-IQ ja WR-G313e rinnakkain

Nykyään tuo G313e on aika vanhentunut malli ja Perseus vastaanotin tuntuu olevan suosiossa. Uudemmissa vastaanottimissa hyvänä puolena on leveä spektrinäyttö ja laajemmat kaistan tallennus mahdollisuudet, tuossa G313e:ssa ainoastaan 20kHz. Winradiollakin on nykyisin parempia malleja myynnissä kuten Excalibur, mutta se ei käsittääkseni ole lyönyt suosiossa Perseusta.

Hankin myöhemmin käytetyn Perseuksen, siitä onkin sitten tullut ykkösvastaanottimeni. Myös SDR-Play ja muutamia RTL-tyyppisiä SDR-vastaanottimia on tullut hankittua.

Winradion sivut:  http://www.winradio.com/

Aloitus

Perustin tämän blogin mahdollisia sekalaisia juttuja varten. En varmaan tule säännöllisesti tähän kirjoittamaan mutta ehkä silloin tällöin.
Erittäin helppo perustaa uusi blogi tähän Bloggeriin, vain muutaman sekunnin homma, hieman enemmän miettimistä oli sitten ulkoasun muokkauksessa.